tiistai 21. joulukuuta 2010

Runqvistin Jouluevankeliumi, vol 2

Tervehdys taas teille arvon lukijat! On taas se aika vuodesta, kun kirjoitetaan Rundqvistin jouluevankeliumia. Viime vuonna aloitettua perinnettä on syytä jatkaa.

Vuosi sitten toivoin, että kautta pidennettäisiin ja joukkuemäärää vähennettäisiin tason nostamiseksi. Täytyy myöntää, että toive toteutui. Palloliiton liigahallitus päätti joukkuemäärän kaventamisesta 12 joukkueeseen kolminkertaisella sarjalla. Mielestäni tämä uudistus on pieni, mutta tärkeä askel kohti ammattimaisempaa sarjaa. Nyt pudotetaan mädät omenat kelkasta! Kauden pituuttakin on pakko venyttää viimeistään 2012, kun 33 ottelukierrosta täytyy ehtiä EM-kisavuonna pelaamaan.

Kolmas toivomukseni yleisömäärien säilymisestä nykyisellä tasolla piti myös hyvin kutinsa. Mitään suurempaa romahdusta ei ollut havaittavissa, vaikka keskiarvo laskikin muutamilla sadoilla. Tunnelma katsomoissa oli totutun hyvä. Liigajalkapallolla on edelleen hyvät eväät kasvattaa suosiotaan vahvistuneen kotimaisen kannattajakulttuurin myötävaikutuksella. Hienoa on, että nykyisin tuota kaivattua intohimoa löytyy myös Ykkösestä, eikä vähäisinpänä syynä tähän ole perinteisen Helsingin IFK:n nousu maamme toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Kansan syvät rivit odottavat jo vesi kielellä ensi kesän FC Lahden ja IFK:n välisiä vääntöjä. Lisää tätä!

Neljäs toiveeni, suomalaisten menestyminen Euroopassa, ei taaskaan toteutunut, mikä ei tietenkään suuri yllätys ole. Edes HJK ei pystynyt keveällä materiaalillaan pistämään isompiaan kampoihin. Ainoa valonpilkahdus oli Myllykosken Pallon venyminen kovassa paikassa romanialaista suurseuraa Timisoaraa vastaan vieraissa. Tosin upea 0-3 johto vaihtui loppuhetkillä 3-3 tasuriin, kun pää ei kestänyt. Upea taistelu kaikesta huolimatta! Lisäksi huumoripisteet suomalaiskansallisesta loppuratkaisusta.

Viimeisenä toiveenani oli Suomelle hyvä karsintalohko ja se mielestäni saatiin. Sääli vain, että Baxterin johdolla Suomi löi päänsä Moldovan mäntyyn. Onni onnettomuudessa oli se, että Suomi voi nyt rauhassa uudistaa lippulaivaansa ja etsiä pitkäntähtäimen suunnitelmaa edustusjoukkueemme ongelmiin. Ei meillä hätää ole: Russia 2018, here we come!

No mitäs sitten tänä jouluna toivottaisiin? Yleisömäärien radikaalia nousua, HJK:n Mestarienliigan paikkaa, FC Hongan mestaruutta vaiko sittenkin Maajoukkueen etenemistä Puolan/Ukrainan EM-kisoihin? Ei, en toivo näistä mitään. Tällä hetkellä suomalainen jalkapallo ei ansaitse, eikä edes tarvitse, tällaisia turhanpäiväisiä kauneusunia.

Ensiksi toivoisin, että maajoukkueemme suosio säilyisi ennallaan. Kansa ei hylkäisi Huuhkajia vaan jatkaisi upean maajoukkueemme tukena. Vaikka Suomen roolina karsintalohkossa on enää kiusantekijän rooli, on se rooli kuitenkin mielenkiintoinen ja haastava. Olisi upeaa, jos vuoden 2001 vieraskannattajaennätys Liverpoolista vihdoin rikottaisiin, kun maajoukkue kesäkuussa matkaa Råsundaan rakkaan vihollisen Ruotsin vieraaksi. Itse lupaan olla paikalla, entä sinä?

Toiseksi tietenkin toivoisin, että Palloliitto löytäisi mahdollisimman sopivan päävalmentajan maajoukkueen peräsimeen. Viime vuodet ollaan menty ulkomaalaisilla valmentajilla osittain hyvillä ja viime aikoina hyvin laihoilla tuloksilla. Itse suosisin vihdoin kotimaisia ehdokkaita. Suomesta löytyy hyviä valmentajia, mutta onko kukaan heistä sittenkään sopiva? Jään jännityksellä odottamaan ratkaisua. Herrat Ari Hjelm, Oka Huttunen, Antti Muurinen tai vaikkapa Mixu Paatelainen olisivat kaiki omaan makuuni. Pidän heidän tyylistään ja tehtävään sopivasta kokemuksestaan. Heillä olisi jo valmiina oma mielipide ja käsitys siitä, mitä suomalaiselle maajoukkueelle voi tehdä vuonna 2011.

Täytyy tietysti muistaa, että hyvä valmentajakaan ei voi tehdä mitään, jos verkot eivät heilu. Sen takia lähetän toiveen Korvatunturille, että Suomeen kasvaisi pitkästä aikaa uusia maalintekoon pystyviä huippuhyökkääjiä. Tällä hetkellä niiden vaativien saappaiden täyttäjäksi ei näytä löytyvän ketään. Sen takia Roope Riskin, Teemu Pukin tai ehkä jonkun muun täysin puun takaa ilmaantuvan nuoren hyökkääjän kehittyminen todelliseksi huippuammattilaiseksi olisi paras lahja Suomelle. Ilman maalintekijöitä maajoukkue ei tule menestymään tulevaisuudessakaan.

Sitten sinne tärkeimmälle eli seurajoukkuepuolelle. Olisi todella iloinen asia kotimaisen jalkapallon potentiaalin realisoitumisen kannalta, jos suurten kaupunkien joukkueet menestyisivät viime kautta paremmin. Erityisesti sellaiset seurat ja kaupungit kuin JJK, Honka, Tampere United, TPS, Inter ja Oulu saisivat taistella kärkisijoista ja nostattaa kaupunkeihin sitä kaivattua "jalkapallobuumia". Ja kun mainitsen tässä yhteydessä Oulun, en välttämättä tarkoita talousongelmaista AC Oulua vaan kaupungista löytyy myös se paljon potentiaalisempi seura, jolla talous on rautaisessa kunnossa ja kunnianhimoiset visiot kohdallaan. Nähtäväksi jää.

Yksinkertaisuudessaan toivoisin suomalaiselle jalkapallolle lisää rahaa, stadioneita ja kansainvälistä menestystä. Nämä kun kulkevat käsi kädessä. Se toisi toivoa siitä, että lintukotomeiningistä voitaisiin päästä vihdoinkin irti. Realistisesti arvioiden nämä toiveet eivät tietenkään toteudu yhdessä yössä, mutta mahdollista eteenpäinmenoa on toivottavasti nähtävillä jo ensi kaudella.

Toivottavasti Jyväskylään löytyisi oma Sairanen ja seura saisi talouttaan parempaan jamaan. Tähän auttaa toki myös menestyminen pelikentällä. Toivottavasti Tampereelle löytyisi oma mesenaatti tai tukiverkosto, joka maksaisi Unitedin vanhat velat pois.

Toivottavasti Hongan stadionhanke etenenisi ja lisäksi seura taistelisi taas mitaleista. Toivottavasti Tampereen kaupunki olisi myötämielinen Lemminkäinen stadionin rakentamiselle, eikä änkyröisi aina vastaan. Enkä nyt tarkoita mitään Sonera Stadiumin tyylisen nykytaiteen tuulitunnelin rakentamista vaan aidon brittityylisen kansanmiesten jalkapallostadionia, jossa tunnelma olisi tiivis ja olosuhteet kunnossa.

Olen erittäin optimistinen, että nämä toiveet toteutuvat ainakin osittain, kun minä niitä täällä kerran olen toivonut. Palataan siis ensi Jouluna taas astialle ja katsotaan missä tilassa Suomifutis makaa.

Lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Terveisin Bortsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti