torstai 30. joulukuuta 2010

Kuka pelkää Joe-poikaa?

Valkeakoskella kuohuu jälleen. Valkeakosken Haka on saanut hienon tarjouksen Aasiasta kehittää omaa toimintaansa, joka on viime vuodet ollut hieman kurjistuneessa tilassa paikallisen paperitehtaan vetäydyttyä taustalta. Ja vaikka tuuliviiri Sedusta päästiin eroon, niin vieläkään ei Hakan huolet ole yhtään helpottaneet vaan toimintaa pyöritetään kituvalla säästöliekillä vailla minkäänlaista varmuutta tulevaisuudesta. Näin ei ehkä tarvitsisi olla?

Hakan ja suomalaisen jalkapallon yleisen tilanteen tuntien, on epämiellyttävää ja surullista, että Valkeakosken Sanomissa tänään uutisoituun singaporelaisen sijoitusyhtiön tarjoukseen ei seurassa uskalleta tarttua. Oven ehdoton sulkeminen vain tarjouksen tekijöiden aasialaisen alkuperän pohjalta vaikuttaa järkyttävältä ksenofobialta ja suoranaiselta hölmöläistouhulta. Ja kaikki tämä perussuomalainen uppiniskaisuus tietysti ilman sen kummempaa asioiden todellisen tilan perinpohjaista selvittämistä.

Tottakai Allianssin surullisen kuuluisa kiinalaishuijaus muistetaan vielä pitkään. Tosin sitäkään ei aukottomasti ole pystytty todistamaan, etteikö Mr Ye:llä olisi ollut pienen kahvittelun ja vedonlyönnin lisäksi ihan aitoakin mielenkiintoa kehittää seuraa. Pienen vilunkipelin paljastuttua oli kuitenkin kiinalaisen pakko vetäytyä puikoista. En silti suoralta istumalta menisi vannomaan, että kaikki aasialaiset olisivat huijareita.

Singaporesta, joka tunnetaan vakaana ja taloudellisesti kurinalaisena hyvinvoivana valtiona, tullut paikallisen sijoitusyhtiön tarjous on varteenotettava ja mielenkiintoinen. Olen ollut jo kauan sitä mieltä, että suomalainen jalkapallo kaipaa kansainvälisyyttä ja avautumista ulkomaailmalle. Turhaan suomalaiset aliarvostavat itseään. Suomen pääsarjan ei tarvitse olla vain vähäpätöinen kasvattajasarja, josta sitten kehityskelpoisimmat oman kaupungin juniorit lasketaan puoli-ilmaiseksi ulkomaille siinä vaiheessa, kun ovat "liian hyviä" "kotoisessa" Veikkausliigassa pelaamaan. Myös suomalaiset seurat voisivat olla osa huippu-urheilun maailmaa, kunhan omaksuisivat hieman erilaisen mentaliteetin.

Miksi suomalainen jalkapallo ei muka voisi kiinnostaa ulkomailla ja erityisesti Aasiassa? Siellä seurataan myös muita pienten maiden sarjoja ja varsinkin Suomessa olisi kenttä vielä neitseellinen ja puhdas jalkapallosijoittamiseen. Meidän etumme on se, että silloin kun muualla sarjat ovat kesätauolla, meillä pelataan. Kesäajan tv-tuotteena sarja on jo nyt tarpeeksi houkutteleva. Suomesta saa suhteellisen pienellä sijoituksella yhteistyökumppanuuden laadukkaasta seurasta ja sitä kautta arvokasta näkyvyyttä lähes rajattoman potentiaalin omaavilla Aasian markkinoilla.

Kyllä näitä tarjouksia voi ja pitää pohtia avoimin mielin, mutta sopivalla kriittisyydellä. Miksi Hakalle ei muka kelpaisi rinkiä laajentamaan mainitut 8-12 aasialaista ja 2-3 afrikkalaista, kunhan päätösvaltaa ei kuitenkaan menetetä kokonaan sijoitusyhtiölle? Singaporelaisten ehdotus toisi puhdasta rahaa 100 000 euroa ja sen lisäksi pelaajien arvo voi hyvinkin olla miljoonaluokkaa.

Jos Hakassa olisi edelleen kotimainen valmentaja ja kotimaisia oman kylän pelaajia taistelemassa peliajasta tasokkaiden ulkomaanapujen rinnalla, kehittäisi tilanne varmasti kaikkia seuran toimijoita ja toisi aivan uutta mielenkiintoa myös kannattajille. On surullista, jos tästä tarjouksesta kieltäydytään vain oman punaniskaisuuden ja sisäsiittoisen asenteen takia. Seurajoukkueet ovat muualla maailmassa kansallisuuksien sulatusuuneja. Esimerkiksi Englannissa joukkueet ovat täynnä ulkomaalaisia, eikä oman maan pelaajille tahdo löytyä peliaikaa. Silti uskoisin, että kovempi kilpailu peliajasta ja uudet näkökulmat peliin kehittäisivät myös meidän kotimaisia pelaajia. Se, mikä muualla on jo arkipäivää ja normaalia, nähdään meillä jostain syystä uhkana.

Jos Haka olisi viisas, se jatkaisi neuvotteluja ulkomaisen kumppanin kanssa, mutta pitäisi langat käsissään. Parhaimmillaan Haka olisi nettohyötyjä. Joe-poika Singaporesta ei vieraan maan jalkapalloon hyvää hyvyyttään tietenkään sijoita. Sijoitusyhtiö hyötyisi, kun se saisi näkyvyyttä omalla maaperällään kuin myös Euroopassa. Suomestahan on suhteellisen helppo päästä mukaan Europa Liigan tai jopa Champions liigan kaltaisiin arvosarjoihin. Myös aasialaiset pelaajat saisivat arvokkaita näyttöpaikkoja eurooppalaisessa keskitason sarjassa. Ehkä sijoitusyhtiö voisi saada tulevista seurasiirroista tuntuvan korvauksen, eikä Hakakaan jäisi nuolemaan näppejään? Kyseessä siis klassinen "win-win situation".

Mikäli paljon pelättyä sopupelitoimintaa näyttäisi esiintyvän, on yhteistyö hyvin yksinkertaista viheltää poikki. Suomalainen valmentaja pitäisi peluutuksen langat käsissään ja toiminnanjohtaja Huttunen piiskaisi seuran etua kabinetin puolella. Nyt olisi Hakan uskallettava ottaa pieni riski, joka parhaimmassa tapauksessa palauttaisi hakalaisen jalkapallon omalle tasolleen. Tämä kaikki pitää tietysti tapahtua ilman, että riskiä Hakan toiminnan loppumisesta olisi. Nykyisellään sellainen riski edelleen on ja amatööripelaajilla miehitetty Haka on yksi suurimpia suosikkeja putoamaan liigasta ensi kaudella. Silloin Hakalle voi ihan oikeasti jäädä mustapekka käteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti