Annanin, Bancen, Porokaran ja Jonesin siirrot julkistettiin nerokkaasti ripotellen. Aina kun lukija kuvitteli pelaajakarusellin jo hiljentyneen, nousi lammesta vielä yksi vonkale kansan ihmeteltäväksi. Tämä oli todellinen kansainvälisen tason mestarinäyte HJK:n markkinointi- ja pressitiimiltä. Yksikään ”Töölön ihme”-kadunvarsikampanja tai tv-spotti ei tuollaista positiivista mainosarvoa voi tuoda. Lisää tätä!
Blogimme asiantuntijan mielestä vahvistukset näyttävät todella hyviltä. Nimimiehinä Annan ja Bance kovettaa eniten, mutta pakko myöntää, että Porokara vaikuttaa varmimmilta suorittajalta ja ainakin tietää mitä saa. Jones taas voi olla se tuntematon hiomaton timantti, jolle HJK myöhemmin iskee pitempää sopparia käteen ja hioo raakileesta jalokiven Banan koulussa.
On tämä ihmeellinen paikka tämä jalkapallomaailma. Vielä
pari viikkoa sitten ei olisi tullut mielenkään että jostain Schalkesta
siirreltäisiin pelaajia HJK:n rosteriin. Vielä 90-luvun lopussa maailma oli
hyvin paljon suljetumpi, eikä silloin lohkovaiheeseen päässeelle Klubille
tyrkytetty pelaajia. Nyt lohkovaihe näyttää olevan Klubille melkoinen
kultasuoni, joka avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.
Taloudellisestihan siirrot olivat mitä fiksuimpia. Jo Miklu
Forsselin ulostamisesta säästetään sen verran rahaa, että sillä hankki kevyesti
yhden lisäpelaajan. Lisäksi lohkovaiheen palkinnot (tasurista 100 000 euroa
ja voitosta 200 000 euroa) kuitannevat helposti vahvistuksista syntyneet
menoerät. Pienellä riskillä voidaan mahdollisesti saavuttaa jotain todella
suurta. Tekeekö HJK ”kuusysit” ja pelaa itsensä Euroopan cupin kevätkierroksille
helmikuiselle Sonskulle? Tai jos Sonsku on jäässä, niin sitten Olympiastadion
varaukseen?
Wien oli hieno paikka. Boris Runqvist TV oli paikalla
retostelemassa tuttuun tyyliinsä. Jokiristeilyllä käytiin ja olut virtasi. Ennen ottelua en uskonut edes tasapeliin. Tällä kertaa reittivalinnat eivät toki
menneet ihan nappiin sillä taloudellisen optimoinnin nimissä lento oli buukattu
Tallinnan kautta. Journalisti alkoi olemaan sen verran huonossa hapessa Lennart
Merellä nuokutun yön jälkeen, ettei kone meinannut käynnistyä sitten millään
itse pelipäivänä. Matkaan kuitenkin päästiin ja jotain kamerakuvaakiin saatiin
eetteriin. Kiitos ja anteeksi. Ei unohdu koskaan!
