Olin
taas paikalla, kun kulttuuri saapui Suomeen. Sateinen ja kolea
heinäkuun ilta, Europa Liigan karsintaa Myyrmäessä ja n.200-300
puolalaista Lech-kannattajaa "terracella" laulamassa. Voiko enempää edes
vaatia? No ei voi, mutta enemmänkin olisi saattanut olla tarjolla, kun
pelin jälkeen poliisi provosoi Suomen oloihin suhteutettuna täysverisen
mellakan koko ottelun ajan rauhallisesti käyttäytyneiden puolalaisten
kanssa. Lopulta tilanne päättyi tasapeliin ja puolalaiset purkautuivat
stadionilta Tallinnan laivalle.
Kaiken kaikkiaan ilta oli
mahtava eikä jättänyt varsinkaan loppuhulinoiden myötä ketään kylmäksi.
Itselläkin adrenaliini virtasi, kun seurasin huvittuneena Suomen
poliisin paskomista housuunsa. On ihan turha lähteä tässä yhteydessä
jeesustelemaan ns. ultrakulttuurin oikeutusta tai laillisuutta, sillä
who are we to judge? Tiedän vain sen, että oli sykähdyttävää seurata
puolalaisten kovan linjan solidaarisuutta, pyyteetöntä ryhmäkuria ja
ylpeää yhteen hiileen puhaltamista. Heille Lech on elämä, eikä sitä
pysty loukkaamaan minkäänvärinen viranomainen. Aidan takana kurkkiessani
tunsin kuin olisin taas rakastumassa uudelleen. Kiitos siitä kuuluu
Puolan pojille.
Boris Runqvist-TV seurasi Myyrmäen tapahtumia
metsässä ja parkkipaikalla, sillä enhän luonnollisesti halunnut
pitkittää FC Hongan konkurssin saapumista. Säästetyllä 40 eurolla saa
ostettua ihan mukavasti vaippoja pojalle.
