Jalkapalloliigasta kuuluu kummia. Juuri liigan alkamisen kynnyksellä FF Jaro sai kaksi kivenkovaa vahvistusta Ukrainasta: Alexei Jeremenko Juniorin ja Norsuunluurannikon maajoukkueessakin pelanneen Zezen. Näiden miehien yhteenlasketut vuosipalkat ovat yli miljoona euroa, mutta nyt he pelaavat FF Jarossa. Miten ihmeessä tämä on mahdollista?
Vastaus on yksinkertainen: palkkadoping. Molemmat pelaajat ovat kirjoilla ukrainalaisen Metallist Harkovan joukkueessa, mutta kovasta kilpailusta johtuen seura on päättänyt päästää molemmat lainalle piskuiseen Pietarsaaren Jaroon ja maksaa tietysti kaikki viulut. Ukrainassa kun kausi päättyy jo toukokuussa, ei ole järkeä pidätellä hyviä pelureita penkintäytteenä koko loppukautta. Metallist hyötyy, kun se saa pelaajilleen pelejä ja näyttöpaikkoja keskitason eurooppalaisessa pääsarjassa.
Kaikesta tietysti pitää kiittää Jaron valmentajaa Aleksei Jeremenkoa, joka omaa hyvät suhteet Venäjälle ja Ukrainaan ja on arvostettu pelaajalegenda ex-Neuvostoliitossa. Kotimaisen sarjan kannalta on tietysti hienoa, että tänne saadaan tämän tason pelimiehiä, mutta kilpailutilanteen kannalta Zezen kaltaisen pelimiehen pelaaminen "ilmaiseksi" Veikkausliigassa on mielestäni hyvin ongelmallista.
Kilpailutilanne vääristyy, kun muut joukkueet joutuvat raatamaan hikihatussa jokaisen tukieuron eteen saadakseen pelaajabudjetin kasaan. Jarossa, joka on yksi heikoimmista ja amatöörimäisimmistä organisaatioista liigassa ja sen pelaajabudjetti on vain 300 000 euroa, istutaan kainalot kuivina valmiiseen pöytään ja nautitaan ukrainalaisista herkuista. Tällä hetkellä näyttää, että yksin Zeze pystyy tekemään sen verran maaleja, että Jarolla on mahdollisuus rimpuilla putoamista vastaan. Muiden seurojen kannalta tällainen tilanne on tietysti epäreilu ja perverssi.
Toisaalta ei kauhean hyvää kerro myöskään Suomen liigan tasosta, jos kaksi keskenkuntoista ja ilman pelituntumaa jäänyttä Ukrainan liigan penkkiveikkoa pystyy dominoimaan täydellisesti kotimaisessa liigassa ja voittamaan yksin pelejä umpisurkealle joukkueelleen. Tänään tuosta sai esimakua kenties suurin mestariehdokas HJK, joka putosi liigacupista tylyin numeroin 1-3 kotikentällään. Ilman kahta "ilmaiseksi" pelaavaa tähtipelaajaansa Jaro muistuttaisi enemmänkin pubijoukkuetta kuin vakavasti otettavaa urheilujoukkuetta.
Toivottavasti liigahallitus kokoontuu pian asian tiimoilta ja pohtii yhdessä voiko tällainen palkkadoping olla hyväksyttävää. Jaro on perinteisesti kuulunut niihin seuroihin, jossa hommat on hoidettu vähän niin ja näin, eikä sitä kaivattua ammattimaisuutta ole havaittavissa. Joka vuosi Jaro muun muassa tahallaan estää kaupungin kanssa kotikenttänsä kuntoon laittamisen, jotta se sitten voisi perunapellollaan napsia tasureita astetta taitavampia ja parempia joukkueita vastaan.
Jaro on puuhasteluseura, jossa on perinteisesti vastustettu kaikkea professionalismia ja suomalaisen jalkapallon kehittämistä. Liigahallituksessa se on niin sanottujen kehityksen jarruttajajoukkuiden pomo, joka johtaa muita maakuntien potkupallopuuhastelijoiden klubia etelän suurjoukkueita vastaan. Tavoitteena on pitää sarja mahdollisimman tasaisena ja estää isompien kasvaminen vielä isommiksi. Ja kaikki tämä tehdään tietysti suomalaisen jalkapallon kustannuksella.
Ensi syksynä nähdään koituuko palkkadoping Jaron onneksi ja liigan suruksi. Kiitos Metallistin ilmaisten lahjojen, Jaro todennäköisesti säilyy taas liigassa ja kehitys ei vieläkään etene. Pietarsaaren kuoppainen ja mädäntynyt nurmi ei vieläkään tule pelikuntoon, pelaajat käyvät taas Korvgöränilla matsin jälkeen iltapalalla ja Pietarsaaren pukukopin vessassa on edelleen ne samat vanhat jarrutusjäljet kuin aina ennenkin.
